Autan sinua saamaan organisaatiosi tai tiimisi asiantuntijoista enemmän irti.

5 yleistä rajoittavaa uskomusta, jotka heikentävät teknisten asiantuntijoiden vaikuttavuutta

Työpaikan arki on täynnä yksittäisiä tapahtumia, joiden syynä voi olla melkein mitä vain. Kun arkea seuraa pidempään, huomaa, että tietyt tapahtumat toistuvat: tietyt ihmiset ajautuvat tietynlaisiin tilanteisiin ja toimivat niissä tietyllä tavalla.

Toistuvien tapahtumien taustalta löytyy todennäköisesti uskomuksia. Nämä uskomukset koskevat muita ihmisiä, itseämme ja sitä, miten maailma toimii (tai miten sen mielestämme pitäisi toimia). Uskomukset vaikuttavat siihen, miten erilaisissa tilanteissa toimimme — ja millaisiin hankkeisiin ylipäätään ryhdymme.

rajoittavat uskomukset asiantuntijan vaikuttavuus

Jos esimerkiksi uskomme, että muut ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä ja yrittävät lähinnä hyötyä meistä, tämä johtaa työpaikalla keskimäärin varsin erilaisiin tapahtumiin verrattuna siihen, että uskoisimme, että muut ihmiset ovat pohjimmiltaan mukavia ja auttavat meitä aina mielellään.

Uskomukset juontuvat omasta historiastamme. Ne voivat pohjautua omiin kokemuksiimme, tai olemme saattaneet imeä niitä ympäristöstämme ja muilta ihmisiltä. Nykytilanteessa nämä historian saatossa syntyneet uskomukset saattavat auttaa meitä toimimaan fiksusti — mutta yhtä lailla ne voivat rajoittaa toimintaamme ja jopa estää meitä saavuttamasta asioita, joita kykyjemme ja osaamisemme puolesta voisimme muutoin saavuttaa.

Esittelen seuraavassa viisi asiantuntijan vaikuttavuutta heikentävää uskomusta, jotka ovat kokemukseni mukaan teknisillä asiantuntijoilla varsin yleisiä. Kerron myöhemmässä kirjoituksessa myös, miten näitä rajoittavia uskomuksia voi pyrkiä muuttamaan.

1. ”En tarvitse muita. Ratkaisen ongelmat parhaiten itse.”

Moni asiantuntija työskentelee mielellään itsekseen. Siinä ei sinänsä ole mitään ongelmaa — niin kauan kuin asiantuntija ymmärtää, että harva ongelma ratkeaa parhaiten pelkästään yhden ihmisen itsenäisen pohdinnan tuloksena.

”En tarvitse muita”-uskomuksen sisäistänyt asiantuntija kuitenkin luottaa omaan ajatteluunsa siinä määrin, että hän uskoo pystyvänsä ratkaisemaan ongelmat parhaiten itse. Monimutkaisen ongelman kohdatessaan hän vetäytyy laatimaan ratkaisua — päiväksi, viikoksi tai jopa kuukausiksi, asian laajuudesta riippuen. Muiden joukkoon hän palaa vasta valmiin rakennelman kanssa. Mikäli oma ratkaisu ei saa muilta vastakaikua, asiantuntija vetäytyy kehittelemään uutta rakennelmaa. Ellei sitten suutu, loukkaannu ja peräänny koko hankkeesta.

”En tarvitse muita”-uskomuksen taustalla saattaa olla ylisuuria luuloja omista kyvyistä, ja yrityksen tai alan kulttuuri voi tukea tällaista ajattelua, mikäli se ylläpitää ”superasiantuntija”-myyttiä. Uskomus voi perustua myös huonoihin kokemuksiin epäonnistuneesta yhteistyöstä. Se voi antaa vähemmän ryhmätyöhenkiselle asiantuntijalle syyn, jonka varjolla hänen ei kannata edes yrittää tehdä ajattelussaan yhteistyötä muiden kanssa.

”En tarvitse muita”-uskomus heikentää asiantuntijan vaikuttavuutta monella tavalla. Asiantuntijan ratkaisut jäävät väkisin kapeiksi, koska ne nojaavat vain omaan osaamisen ja omiin kokemuksiin. Jos kyse on monimutkaisesta ongelmasta, tällaisia ratkaisuja on vaikea saada organisaatiossa läpi. Muiden osaamisen ohittava asiantuntija ei yleensä ole erityisen haluttu yhteistyökumppani; hän jää helposti yksin. Asiantuntijan vaikuttavuus rajautuukin yksinkertaisiin tai yksipuolisiin ongelmiin, joita todella on mahdollista ratkoa onnistuneesti yhden ihmisen osaamisen ja kokemuksen voimin.

Organisaation kannalta tämä on erityisen suuri menetys, koska ”en tarvitse muita”-uskomus on leimallisesti fiksujen asiantuntijoiden ongelma. He saattavat fiksuutensa turvin pärjätä oman asiantuntemusalueensa sisällä varsin hyvin, mutta heidän osaamisensa ja kykynsä jäävät yrityksen näkökulmasta pahalle alikäytölle — kokonaisuuden sijasta rajattujen ongelmien ratkaisemiseen.

”En tarvitse muita”-asiantuntija päätyy toisinaan myös esimieheksi. Esimiehenä hän on tiimilleen hankala. Kun esimies vetäytyy ratkaisemaan vaikeimpia ongelmia itsekseen, tiimi jää pyörittelemään peukaloitaan. Esimiehen muita kuuntelematta laatimat ratkaisut eivät tyypillisesti ole tiimin näkökulmasta myöskään toimivimpia tai motivoivimpia. Asiantuntijoita, joilla on tämä uskomus, olisikin hyvä olla valitsematta esimiehiksi.

2. ”On vain yksi looginen tapa tarkastella asiaa. Muut tavat ovat vääriä.”

Tekniset asiantuntijat ovat usein taitavia laatimaan loogisia rakennelmia. Kun he saavat palaset sopimaan rakennelmaansa, ongelman ratkaisu on valmis. Asiantuntija voi olla tyytyväinen.

Ongelman luonteesta riippuen ratkaisu voi olla toimivakin. Monimutkaisissa ongelmissa eheän loogisen rakennelman ulkopuolelle jää kuitenkin melkein väkisinkin asioita. Esimerkiksi asiakkaan tarpeet ja halut eivät useinkaan noudata teknologian ehtoja tai mitään määriteltävissä olevaa loogiikkaa. Myös käsitys siitä, millainen lopputulos on jonkin hankkeen osalta onnistunut, perustuu monelta osin subjektiiviin preferensseihin.

Rasitteeksi asiantuntijan ”loogisuus” muodostuukin siinä vaiheessa, jos asiantuntija alkaa uskoa ratkaisutapansa ylivertaisuuteen siinä määrin, että sulkee ulkopuolelle asiat, ilmiöt ja ihmiset, jotka eivät siihen sovi:

Jos jokin näkemys ei ole (mielestäni) johdonmukainen ja looginen, se on lähtökohtaisesti väärä.

Tällainen asiantuntija ei kuuntele näkökulmia, jotka vaikuttavat epämääräisiltä tai subjektiivisilta. Hän ei myöskään kuuntele henkilöitä, jotka esittävät näkemyksensä epäjohdonmukaisesti. Näkemykset ja niiden esittäjät vääriksi tuomitessaan asiantuntija junohtaa, että epäloogiselta vaikuttavan tai asiantuntijan mielestä huonosti esitetyn näkemyksen taustalla voi olla validi ja tärkeä näkökulma. Asiantuntija ei vain saa siitä kiinni, koska se esitetään eri tavoin kuin asiantuntija sen itse esittäisi.

”On vain yksi looginen tapa tarkastella asioita”-uskomus rajoittaa asiantuntijan vaikuttavuuden niihin asioihin ja ihmisiin, jotka sopivat hänen logiikkaansa ja ajattelevat ja argumentoivat samalla tavoin kuin hän itse. Tyypillisesti siis teknisten asiantuntijoiden piiriin. Asiantuntija ei saa vakuutettua tai vaikutettua ihmisiin, joilla on erilainen tapa ajatella tai kommunikoida. Myös asiantuntijan omat ratkaisut ja ymmärrys kokonaisuudesta jäävät kapeiksi, koska asiantuntija sivuuttaa näkökohdat, jotka vaikuttavat epämääräisiltä tai on ilmaistu väärällä tavalla.

3. ”On ajan haaskausta selittää asiantuntemusalani asioita ihmisille, jotka eivät niitä kuitenkaan ymmärrä.”

Tämä uskomus on osin sukua kakkoskohdan uskomukselle: Koska jotkut ihmiset ovat epäloogisuudessaan jo lähtökohtaisesti väärässä, on ajan haaskausta selittää heille mitään. Tähän kategoriaan saattavat mennä niin yrityksen johto kuin muukin kaupallinen puoli — ja pahimmillaan osa asiakkaistakin.

Taustalla voi olla myös ajatus oman asiantuntemusalan erityislaatuisuudesta ja vaikeudesta. Koska asiantuntija itse on opiskellut asiaa ensin korkeakoulussa 6 vuotta ja sitten käytännössä vuosikymmeniä, kukaan ei hänen mielestään voi ymmärtää aiheesta mitään niin lyhyessä ajassa, että asioiden selittämisessä olisi järkeä. Asiantuntija sivuuttaa näin sen tosiasian, että moniakin asioita on mahdollista ymmärtää yleisellä tasolla melko lyhyelläkin perehtymisellä. Asiantuntijan oma, vuosien saatossa kertynyt osaaminen on kykyä soveltaa tietoa (olen kirjoittanut aiheesta tarkemmin esimerkiksi täällä ja täällä), kun taas muille riittäisi karkeampikin ymmärrys.

”On ajan haaskausta selittää”-uskomuksen sisäistäneen asiantuntijan saattaa tunnistaa siitä, että vaikka hän voi olla omassa piirissään aktiivinen keskustelija, laajemmissa keskusteluissa tai ”väärien” ihmisten seurassa hän on hiljaa. Vaihtoehtoisesti hän saattaa pitää asioistaan meteliä ja vaatia niiden huomiointia, mutta selityksiä, tarkennuksia tai lisätietoja kysyttäessä hän kieltäytyy antamasta niitä.

Näin ajatteleva asiantuntija rajaa keskustelukumppaninsa omaa alaansa lähellä oleviin ihmisiin. Samalla hän tulee rajanneeksi oman asiantuntemusalansa vaikutusmahdollisuuksia: niitä on vaikea ottaa huomioon laajemmissa ratkaisuissa, koska niitä ei tunneta tai ymmärretä riittävästi. Sen sijaan että asiantuntija pyrkisi lisäämään tätä ymmärrystä, hän vetäytyy tai vaikenee.

Näin ajatteleva asiantuntija myös välttyy näkemästä vaivaa. Paitsi että hänen ei tarvitse keskustella eri tavoin ajattelevien kanssa (mikä on aina rasittavaa), hänen ei tarvitse ottaa huomioon laajempaa näkökulmaa tai perustella, mikä oman alan asioissa on lopulta kokonaisuuden kannalta tärkeää.

4. ”Niillä, jotka eivät ymmärrä asiantuntemusalani asioita, ei voi olla työlleni mitään hyödyllistä annettavaa.”

Tämä uskomus on usein luontevaa jatkoa kohtien 2 ja 3 uskomuksille, ja se saattaakin esiintyä yhdessä niiden kanssa. Näin uskova asiantuntija luokittelee muut ihmiset sen perusteella, miten hyvin tai huonosti he ymmärtävät asiantuntijan oman asiantuntemusalan asioita — tai ymmärtävätkö he niitä lainkaan. Tämän perusteella asiantuntija päättää, kannattaako kyseisiä henkilöitä kuunnella.

Jos joku ei pysty keskustelemaan asiantuntemusalani asioista (minun tasollani), hänellä ei voi olla minun työlleni mitään annettavaa.

Kaikista tähän asti esitetyistä uskomuksista tämä on vaikuttavuuden ja yhteistyön näkökulmasta kenties hankalin. Fiksuinkin asiantuntija katsoo asioita aina vain yhdestä kulmasta. Asiantuntijan asioissa tyhmillä tai tietämättömillä voisi olla annettavanaan toisenlaisia näkökohtia, jotka asiantuntija ohittaa.

Näin ajatteleva asiantuntija tulee rajanneeksi oman näköalansa hyvin kapeaksi. Uskomus paitsi johtaa kapeakatseisuuteen myös ylläpitää sitä. Asiantuntija jää marginaaliin: Hän ei pääse istumaan pöytiin, joissa mietitään kokonaisuutta tai tehdään laajempia päätöksiä. Tai jos joskus pääsee, hänen on vaikea saada niissä näkemyksiään kuuluviin, koska hän ei itse kuuntele muita.

Näin ajatteleva asiantuntija saattaakin kokea itsensä ja oman asiantuntemusalansa epäreilusti ohitetuiksi — huomioimatta, että myös hän itse ohittaa muut.

5. ”Kerran opitut ”totuudet” ovat edelleen totta.”

Vaikka fysiikan lait olisivat pysyviä, ymmärryksemme niistä tai kykymme mallintaa niitä eivät ole. Insinöörityö perustuu pitkälle mallinnuksiin ja peukalosääntöihin, jotka ovat alttiita muuttumaan epäkuranteiksi myös silloin, kun jokin mallin oletuksista muuttuu.

”Kerran opitut totuudet ovat pysyviä”-tyyppinen uskomus ei kuitenkaan ole teknisillä asiantuntijoilla niin harvinainen kuin voisi toivoa. Näin ajatteleva asiantuntuntija ei muista — tai ymmärrä — etteivät hänen oppimansa teoriat ja mallit ole koskaan olleet totuuksia vaan pikemminkin jonkinlaisia likiarvoja, joihin liittyy monia taustaoletuksia. Kun teknologia kehittyy, oletukset muuttuvat tai ymmärrys asioista kasvaa, aika voi ajaa totuuksien ohi. Niistä tulee uskomuksia.

Kerran opittuihin ”totuuksiin” juuttunut asiantuntija ei pidä teoreettista osaamistaan ajan tasalla. Hän voi heitellä ”tämä on selvitetty jo 90-luvulla”-tyyppisiä kommentteja perustelematta niitä sen tarkemmin. Hän saatttaa pitää tiukasti kiinni yksittäisistä raja-arvoista silloinkin, kun ne eivät päde, tai yleistää laskelmia, jotka eivät ole yleistettävissä. Mikäli asiantuntija on yrityksessä vaikuttava, hänen osaamisensa epäajantasaisuus on riski sekä yrityksen ja tuotteiden kilpailukyvylle.

Ajan myötä asiantuntijan oma kilpailukyky ja samalla vaikuttavuus kuitenkin väistämättä laskevat. Ensin saman alan muut asiantuntijat, ja lopulta myös alaa vähemmän ymmärtävät asiakkaat ja yhteistyökumppanit alkavat huomata, ettei kaikki ole kohdallaan.

Jos kierrettä ei katkaista, asiantuntijan riskinä on lopulta katkeroituminen: Hän ymmärtää mielestään kaiken, mutta kukaan ei ymmärrä häntä.

Lopuksi

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole parjata asiantuntijoita. Meillä kaikilla on haitallisia uskomuksia — vääriä, rajoittavia ja aikansa eläneitä.

Tarkoituksena on auttaa tunnistamaan uskomuksia, jotka ovat teknisillä asiantuntijoilla tavallisia ja joihin vaikuttaminen voi siksi auttaa parantamaan merkittävästi asiantuntijoiden vaikuttavuutta — ei vain henkilökohtaisella vaan koko yrityksen tasolla.

Kun omia rajoittavia uskomuksiaan tunnistaa, on jo puolitiessä matkalla kohti fiksumpaa ja joustavampaa toimintaa.


Saattaisit olla kiinnostunut myös seuraavista:

PS. Nyt kun olet täällä... Liity postituslistalleni, niin saat uusimmat kirjoitukset ja muuta hyödyllistä tietoa suoraan sähköpostiisi kerran kuussa.

 

Loading