Autan sinua saamaan organisaatiosi tai tiimisi asiantuntijoista enemmän irti.

5 vinkkiä, joiden avulla saat teknisen tiimisi tuottamaan parempia ideoita

Onko tiimisi kehittämässä uutta tuotetta tai ratkaisua asiakkaan ongelmaan? Pitäisikö saada aikaan jotakin erilaista ja innovatiivista, mutta samaan aikaan realistista ja toteuttamiskelpoista?

Tämä kirjoitus ei anna ideointiin valmista reseptiä. Jokaisessa yrityksessä on omat tapansa toimia, ja se mikä toimii yhdessä tiimissä, ei välttämättä toimi sellaisenaan toisessa.

Sen sijaan tämä kirjoitus tarjoaa tutkittuun tietoon perustuvia vinkkejä, joita kannattaa hyödyntää, kun mietit omalle tiimillesi toimivaa ideointiprosessia — olipa yksityiskohtaisempi menetelmäsi mikä vain. (Jos kaipaat lisäksi valmiita menetelmiä esimerkiksi yksittäisissä palavereissa käytettäväksi, löydät niitä täältä ja täältä.)

Tässä siis viisi vinkkiä tuloksellisempaan ideointiin:

1. Älä yritä saada kerralla valmista

Ideoinnissa on ainakin kolme vaihetta: ideoiden tuottaminen, ideoiden arviointi ja lopulta päätökset siitä, mitä ideoita (jos mitään) lähdetään viemään eteenpäin.

Vaiheet seuraavat toisiaan, mutta tuloksellisin prosessi ei etene suoraviivaisesti vaiheesta toiseen. Tuotetut ideat ovat harvoin sellaisenaan toimivia, vaan niitä on tarpeen jalostaa. Tämä tarkoittaa tyypillisesti palaamista ideointivaiheeseen. Todellinen prosessi onkin tyypillisesti jotakin tämän tapaista: ideointi — arviointi — ideointi — arviointi — ideointi — arviointi — päätöksenteko.

Prosessi kannattaa siksi pilkkoa jo tietoisesti osiin ja pidemmälle ajanjaksolle. Ideoiden tuottaminen vaatii virkeää mieltä, mutta on tekemisenä varsin raskasta. Paras tuottavuus menetetään, kun ihmiset väsyvät. Lisäksi ideat hyötyvät kypsyttelystä.

Ainakaan ei kannata yrittää saada kerralla valmista. Tapa, jossa ideat sekä tuotetaan että arvioidaan yhden, esimerkiksi päivän kestävän rypistyksen aikana, tuottaa mitä todennäköisimmin varsin keskinkertaisia ideoita siihen nähden, mitä kyseisestä porukasta olisi voinut paremmalla prosessilla saada irti.

2. Sekoita ideointivaiheessa itsenäistä ja ryhmätyöskentelyä

Ideoita tuotetaan yleensä porukassa. Ajatuksena on, että ideointiin osallistuvat saavat muiden ideoista inspiraatiota ja että ryhmä tuottaa siten enemmän ja parempia ideoita kuin ryhmäläiset yksin olisivat tuottaneet.

Parhaimmillaan näin onkin — muttei suinkaan aina. Ryhmässä työskentely ei ainoastaan paranna kunkin osallistujan kykyä tuottaa ideoita (osallistujien saadessa inspiraatiota muiden ideoista) vaan myös heikentää sitä (osallistujien omien ajatusprosessien keskeytyessä, kun huomio kiinnittyy muiden ideoihin). Onnistunut ryhmäideointi on tasapainottelua näiden kahden vastakkaiseen suuntaan vaikuttavan ilmiön välillä.

Tutkimusten mukaan tuloksellisin onkin prosessi, joka yhdistää ideointia sekä itsenäisesti että ryhmässä. Välillä asioita mietitään itsenäisesti, ja välillä niitä puidaan porukalla.

3. Sekoita halutessasi ideointia ja arviointia (kontrolloidusti)

Vakiintuneiden ”ideointisääntöjen” mukaan ideoiden arviointi on ideointivaiheessa ehdottomasti kielletty. Säännön tarkoitus on hyvä: väärin ajoitettu tai väärällä tavalla annettu kritiikki voi latistaa tunnelman ja tyrehdyttää ideat.

Harva idea on kuitenkaan aluksi helmi, ja parhaat ideat syntyvät aina ideoita jalostamalla. Tämä taas vaatii ainakin jonkinlaista arviointia. Arviointi onkin todellisuudessa paitsi mekanismi, joka voi tukahduttaa ideointia, myös mekanismi, jonka avulla ideat paranevat.

Arvioinnin kategorisen kieltämisen sijaan onkin hyvä miettiä, miten ideoiden arviointi on omiaan vaikuttamaan omassa tiimissäsi. Jos tiimissä on epäluottamusta, kritiikki otetaan henkilökohtaisesti tai ihmisten kynnys tuoda omia näkemyksiään julki on jo lähtökohtaisesti korkea, ideointi ja arviointi kannattaa ehdottomasti erottaa toisistaan. Sen sijaan tiimissä, jossa vallitsee avoin ja turvallinen ilmapiiri, ideoinnin ja arvioinnin sekoittaminen voi aivan hyvin toimia.

Jos tiimin ideointia haluaa suunnata tiettyyn suuntaan, ideoinnin aikaisen arvioinnin voi halutessaan sallia myös vain tiettyjen arviointikriteerien (katso tämän kirjoituksen kohta 4) suhteen.

Ideoiden innovatiivisuuden arviointi on omiaan lisäämään tuotettujen ideoiden lennokkuutta. Vastaavasti arviot idean toteutettavuudesta vievät ideoita maanläheisempään suuntaan. Jos tietää jo etukäteen, että tiimillä on taipumus liukua tiettyyn suuntaan (esimerkiksi liikaa riskien tai liikaa lennokkuuden suuntaan), ideoinnin aikaista arviointia voi käyttää hyödyksi tilanteen tasapainottamisessa.

4. Määritä ja erota arviointikriteerit toisistaan

Ideoiden arviointiin kiinnitetään usein prosessin suunnitteluvaiheessa vähemmän huomiota kuin ideoiden tuottamiseen. Kuitenkin fiksusti toteutettu arviointi on lopputuloksen kannalta vähintään yhtä kriittinen.

Toisin kuin voisi kuvitella, hyvää ideaa ei aina tunnisteta, vaikka sellainen olisi saatu tuotettua. Parhaat ideat voivat jäädä tunnistamatta esimerkiksi sen vuoksi, että ryhmällä on taipumus painottaa jotakin näkökulmaa (esimerkiksi toteutettavuutta/riskejä vs. idean potentiaalista arvoa) liikaa — jo ennen kuin ideaa on päästy jalostamaan pidemmälle.

Kaikki oleelliset arviointikriteerit onkin hyvä määritellä ja erottaa toisistaan — mieluiten jo etukäteen. Arvopuolella idean hyvyyden kriteerejä voivat olla esimerkiksi potentiaalinen asiakasarvon lisäys tai kulujen säästö. Toteutettavuus puolestaan on kriteeri, johon liittyy vahvasti aika-aspekti — sekä usein myös hinta ja riski. Myös idean uutuus- tai huomioarvo voi joissakin tilanteissa olla oleellinen kriteeri.

Idean potentiaaliseen arvoon ja idean toteutettavuuteen liittyvien kriteerien tarkasteleminen erikseen auttaa paitsi jalostamaan ideoita tarvittaessa paremmiksi, myös selkeyttää päätösten tekemistä.

5. Erota päätöksenteko arvioinnista

Ideoinnin viimeinen vaihe — päätökset siitä, mitä ideoita lähdetään viemään eteenpäin — kannattaa yleensä erottaa arvioinnista.

Arvioinnissa ideat luokitellaan (tai asetetaan jonkinlaiselle asteikolle) oleellisten kriteerien suhteen. Päätöksenteossa puolestaan päätetään, millaisia painotuksia eri kriteerien välillä halutaan tehdä: millaista arvoa halutaan tavoitella, ja kuinka suuria riskejä ollaan valmiita ottamaan? Arviointi vaatii analyyttistä ajattelua, vahvaa teknistä tietämystä ja ehkä asiakkaiden ongelmien ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Päätöksenteko puolestaan on strategisempi prosessi, jossa ei ole selkeitä oikeita vastauksia. Ne vaativat siis osin erilaista mielentilaa ja ajattelua.

Päätöksenteko kannattaa erottaa arvioinnista myös siksi, että niihin osallistuvien henkilöiden ei välttämättä kannata olla samoja. Kun ideoita aletaan edistää, niihin laitetut panokset kasvavat. Tarvitaan aikaa, rahaa ja ihmisiä. Kun henkilöt, joiden takana resurssit ovat, ovat mukana jo päätöksenteossa, vältytään erillisiltä hyväksymiskierroksilta ja johdon taivuttelemiselta ryhmän valitseman idean taakse.

Jälkeenpäin tehtävät hyväksymis- ja taivuttelukierrokset ovat usein riski koko ideoinnin onnistumiselle. Jos ryhmä ei onnistu myymään valitsemaansa ideaa johdolle, uuteen taivuttelukierrokseen seuraavalla idealla ei ehkä jakseta ryhtyä. Tällöin koko työ valuu hukkaan. Resurssien omistajien kanssa kannattaisikin keskustella jo siinä vaiheessa, kun pöydällä on vielä useampi idea.

Lisäidea: voisiko ideoinnista rakentaa jatkuvan prosessin?

Ideointi ei ole yksittäinen työpaja tai brainstorming-sessio vaan prosessi, johon kuuluu erilaisia vaiheita. Mikäli yritys tai tiimi toimii ympäristössä, joka vaatii tuottamaan jatkuvasti uutta, voisiko ideoinnista rakentaa aidosti jatkuvan prosessin?

Ideoita syntyy aina spontaanisti siellä, missä työtä tehdään: käytäväkeskusteluissa, palavereissa ja asiantuntijoiden pohtiessa jotakin senhetkiseen projektiinsa liittyvää aivan muuta ongelmaa. Nämä spontaanisti syntyvät ideoiden aihiot kuitenkin helposti unohtuvat kiireen keskellä.

Näin on erityisesti silloin, jos työn lomassa mieleen tullut idea ei ratkaise jotakin keksijälleen sillä hetkellä akuuttia ongelmaa tai vaikuta välittömästi helmeltä (ja parhaatkaan ideat harvoin heti vaikuttavat: vasta jatkoideointi paljastaisi, mihin niistä lopulta on).

Jatkuva ideointiprosessi, johon ideoita voi syöttää koska vain, voisikin parantaa todennäköisyyttä sille, ettei seuraava spontaanisti syntyvä kuningasidean aihio hautaudu keksijänsä muiden kiireiden alle. Näin päätyisi todennäköisemmin laajempaan tarkasteluun ja jatkokehitykseen — ja voisi kenties synnyttää lopulta yrityksen seuraavan kuningasratkaisun.


Saattaisit olla kiinnostunut myös seuraavista:

PS. Nyt kun olet täällä... Liity postituslistalleni, niin saat uusimmat kirjoitukset ja muuta hyödyllistä tietoa suoraan sähköpostiisi kerran kuussa.

 

Loading