Miksi asiantuntijoiden osaamista on niin vaikea siirtää?

Onko organisaatiosi kärkiasiantuntija eläköitymässä, tai pelkäätkö yrityksen kriittisen asiantuntijan siirtyvän jossain vaiheessa kilpailijan leipiin?

Toivoisitko, että kokeneelle asiantuntijalle kertynyt osaaminen saataisiin siirrettyä tehokkaasti nuoremmille?

Ennen kuin asiantuntemuksen siirtämiseen tähtäävät hankkeet voivat onnistua, on ymmärrettävä, mitä asiantuntijan osaaminen oikeastaan on — ja miksi sen siirtäminen on niin vaikeaa.

Tämä kirjoitus sisältää vastaukset molempiin kysymyksiin.

Jos sinulla on kiire etkä erityisesti pidä teoriasta, voit myös siirtyä suoraan toiseen kirjoitukseeni siitä, miten kokeneen asiantuntijan osaamista voi (vaikeuksista huolimatta) siirtää. Jos sinulla kuitenkin on hetki aikaa, suosittelen aloittamaan tästä kirjoituksesta.

Mitä asiantuntijan osaaminen pohjimmiltaan on?

Asiantuntijan osaaminen on pohjimmiltaan yhdistelmä pitkälle automatisoitunutta tiedonkäsittelyä ja monipuolisten ongelmanratkaisustrategioiden joustavaa käyttöä. Sen voikin ajatella perustuvan seuraaviin kolmeen tekijään:

1. Asiantuntija havaitsee asioita yksityiskohtien sijaan mielekkäinä kokonaisuuksina

Kun asiantuntija saa eteensä jonkin oman alansa ongelman, hänen ei tarvitse lähteä tutkimaan sitä yksityiskohta kerrallaan — kuten aloittelija joutuisi tekemään.

Sen sijaan asiantuntijalla on kyky hahmottaa asia tai tilanne nopeasti mielekkäinä kokonaisuuksina.

Yksityiskohtien sijaan asiantuntija havaitsee kaavoja: toisiinsa liittyviä asioita, toistuvia ilmiöitä, syy-seuraussuhteita. Mikä osa kokonaisuudessa liittyy mihinkin? Mistä nykyhetki on seurausta, ja mitä tapahtuu seuraavaksi?

2. Asiantuntija käyttää monipuolisia strategioita

Aloittelija joutuu tukeutumaan ongelmia ratkaistessaan valmiisiin ratkaisumalleihin (”tee ensin näin ja sitten noin”). Tai ratkaisumallien puuttuessa etenee ratkaisussaan satunnaisesti sinne tänne. Todellisen maailman monimutkaisissa ongelmissa kumpikaan tapa ei toimi kovin hyvin.

Asiantuntija sen sijaan on käytössään arsenaali reaalimaailmaan sovitettuja ongelmanratkaisustrategioita, jotka ovat yhdistelmä koulukirjaesimerkeistä poimittua, muilta opittua ja itse kehitettyä.

Asiantuntijalla on myös kyky valita arsenaalistaan tilanteeseen sopiva strategia, seurata suoriutumistaan ongelmanratkaisun edetessä ja vaihtaa joustavasti etenemistapaa, mikäli ensiksi valittu strategia osoittautuu toimimattomaksi.

3. Edellä mainittu prosessointi on pitkälle automaattisoitunutta

Edellä mainittu kokonaisuuksien ja yhteyksien hahmottaminen sekä joustava strategioiden käyttö tapahtuu pitkälle automaattisesti, tiedostamatta.

Asiantuntemuksen ydin onkin omaan asiantuntemusaiheeseen liittyvän tiedonkäsittelyn automatisoitumisessa.

Tietoinen prosessointi on ihmisen tiedonkäsittelyn pahin pullonkaula. Siinä missä aloittelija joutuu prosessoimaan ongelman (lähes) kaikkia puolia tietoisesti, asiantuntija säästää rajallisen tietoisen kapasiteettinsa ongelman kannalta tärkeimpiin asioihin. Näin asiantuntija pystyy analysoimaan ongelmia monipuolisemmin ja löytämään samalla kapasiteetilla monimutkaisiin ongelmiin selvästi parempia ratkaisuja.

Miten asiantuntijan osaaminen syntyy?

Kyky havaita automaattisesti mielekkäitä kokonaisuuksia ja yhteyksiä sekä valita ongelmaan sopiva strategia pohjautuu asiantuntijan kehittyneempiin tietorakenteisiin.

Aloittelijan päässä tieto on irrallista ja hajanaista. Kokeneen asiantuntijan tieto puolestaan on hyvin organisoitunutta ja kytkeytynyttä.

Tämä organisoituminen syntyy vain monipuolisen ja riittävän syvällisen kokemuksen kautta.

Jokainen onnistuneesti (tai yhtä hyvin epäonnistuneesti) ratkaistu asiakkaan ongelma, hoidettu neuvottelu tai läpivedetty projekti tuottaa hitusen tietoa siitä, mikä toimii ja mikä ei. Mitä enemmän tilanteita ja ongelmia joutuu ratkomaan, sitä paremmin alkaa havaita, mikä on säännönmukaista ja toistuvaa ja mikä taas kyseiselle tapaukselle uniikkia.

Vähitellen, kokemuksen kertyessä, tämä säännönmukaisuuksien ja toistuvuuksien havaitseminen alkaa muokata asiantuntijan tietorakenteita ja prosessointia tavalla, joka tekee asiantuntijasta asiantuntijan.

Miksi hiljaista tietoa on niin vaikea siirtää?

Asiantuntemuksen ydintä ei voi siirtää suoraan kertomalla.

Koska se perustuu sisäisiin tietorakenteisiin ja pitkälle automatisoituneeseen prosessointiin, sitä ei yksinkertaisesti osaa selittää.

Mistäkö tiesin, että juuri tämä asia oli tässä tapauksessa oleellinen? Minä vain tiesin.

Entä voisiko asiantuntemusta siirtää selvittämällä, millaisia asiantuntijan paremmat tietorakenteet ovat? Jos ne saisi jotenkin kuvattua, ehkä ne voisi opettaa aloittelijoille suoraan — sen sijaan, että aloittelijoille opetetaan hajanaista tietoa ja sekalaisia teorioita?

Kokeneen asiantuntijan tietorakenteet eivät kuitenkaan ole sellaisia, että ne olisi mahdollista kuvata eksplisiittisinä selityksinä tai loogisina päätöksentekopuina. Jos ne olisivat, heikommatkin tekoälyratkaisut olisivat korvanneet asiantuntijat jo kauan sitten.

Asiantuntijan ratkomat ongelmat koskevat tyypillisesti asioita, jotka ovat monimutkaisia, kompleksisia ja ristiriitaisia. (Jos jokin asia on yksinkertainen ja selkeä, ko. aiheen asiantuntijoita ei yleensä tarvita.) Kyky muodostaa järkevä johtopäätös monimutkaisessa asiassa ristiriitaisen tai puutteellisen tiedon varassa ei ole pelkistettävissä joko-tai-lausekkeisiin tai eksplisiittisiin kuvauksiin. Se on pikemminkin jonkinlaista sumeaa logiikkaa.

Jokainen asiantuntija joutuukin lopulta kehittämään omat tietorakenteensa ja sitä kautta oman asiantuntijan prosessointikykynsä itse. Ja juuri siksi asiantuntijoiden osaamista on niin vaikea siirtää.


Edellä kuvattu asiantuntemuksen ydin tunnetaan myös nimellä ”asiantuntijan hiljainen tieto”. Aiheesta löytyy lisää luettavaa esimerkiksi Google Scholarin kautta laittamalla hakusanoiksi ”tacit knowledge” tai ”implicit knowledge”.


Saattaisit olla kiinnostunut myös seuraavista: