Yksi uramuutosten dilemmoja on tämä: Jos olet työssäsi väsynyt, stressaantunut ja onneton, pitäisikö sinun lähteä muuttamaan ulkoisia olosuhteita vai itseäsi?
- Jos olet suorittanut itsesi uuvuksiin, pitäisikö sinun etsiä vähemmän stressaava työ — vai lakata asettamasta itsellesi kohtuuttomia vaatimuksia?
- Jos törmäät työelämässäsi aina samoihin stressin ja murheen aiheisiin, pitäisikö sinun kokeilla ihan toisenlaista työtä — vai etsiä ratkaisua omien ajattelu- ja toimintatapojesi muuttamisesta?
- Jos tympäännyt kaikkiin töihin uutuudenviehätyksen laannuttua, pitäisikö sinun hyväksyä se, että voitkin vaihtaa työpaikkaa usein — vai pitäisikö sinun oppia sietämään tylsyyttä ja rutiineja?
Vastaukset kysymyksiin vaihtelevat, enkä tietenkään tunne sinua tai tilannettasi tarkemmin. Siksi pohdin aihetta tässä kirjoituksessa yleisemmällä tasolla. Tavoitteeni kuitenkin on, että saat tästä kirjoituksesta henkilökohtaisiin pohdintoihisi uusia näkökulmia ja ehkä jonkinlaisen alustavan vastauksenkin.
Pitäisikö vaihtaa työtä vai muuttaa itseään?
Jos haaveilet uramuutoksesta, tiedät ehkä vain sen, että joidenkin asioiden työelämässäsi täytyy muuttua. Haluat ehkä eroon jatkuvasta stressistä, aamuöiden ahdistuksesta tai ympäristöstä, jossa et voi tehdä työtä arvojesi mukaisella tavalla. Samaan aikaan haluat kenties työelämääsi nykyistä enemmän iloa, mielekkyyttä, tasapainoa tai merkityksellisyyttä.
Mutta kumpaa sinun oikeastaan pitäisi muuttaa, jotta saisit sen, mitä haluat: työsi ulkoisia olosuhteita vai itseäsi? Todennäköisin vastaus on: Kun kaipaat työelämääsi muutosta, joudut muuttamaan ainakin jossain määrin molempia.
On uramuutoksia, joissa asiat ratkeavat ihan vain työtä vaihtamalla ilman, että juuri minkään muun tarvitsee muuttua. On myös uramuutoksia, joissa omien ajattelu- ja toimintatapojen muutos on avain koko ongelmaan. Useimmissa uramuutoksissa sisäinen ja ulkoinen muutos eivät kuitenkaan ole erillisiä, vaan ne vaikuttavat toisiinsa ja liittyvät yhteen:
- Ympäristön vaihdos sopivampaan auttaa sinua muuttamaan myös omia ajattelu- ja toimintatapojasi. Jos haluat esimerkiksi lopettaa ylettömän suorittamisen, se on paljon helpompaa ympäristössä, jonka kulttuuri ei ole valtavan vaativa ja suorittamiseen perustuva ja jossa kaikki muut eivät suorita itseään hengiltä.
- Ajattelu- ja toimintatapojesi muuttaminen muuttaa asioita ympärilläsi. Kun alat toimia toisin kuin ennen, se muuttaa aina jotakin myös ympäristössäsi. Työelämä on täynnä vaihtoehtoja (silloinkin kun tuntuu, ettei mitään vaihtoehtoja ole), mutta jotta havaitsisit ne ja osaisit tarttua niihin, sinun pitää ehkä ensin muuttua itse.
Kun lähdet tekemään muutosta, varaudu siihen, että kaikki muuttuu
Onneksi sisäisen ja ulkoisen muutoksen dilemmaa ei tarvitse ratkaista etukäteen. Uramuutoksesi voi nimittäin alkaa kummasta vain.
Voit lähteä liikkeelle tekemällä joitakin ulkoisia muutoksia ja katsoa, mihin se sinut johtaa. Muutokset voivat olla pienempiä tai suurempia — pääasia on, että lähdet muuttamaan jotakin. Voit lähteä tuunaamaan nykyistä työtäsi itsellesi paremmin sopivaksi, lähetellä työhakemuksia, opetella jotain uutta ja kiinnostavaa, jutella pomon kanssa työsi tavoitteiden kohtuullistamisesta tai hakeutua ammatillisiin keskusteluihin uusien ihmisten kanssa.
Vaihtoehtoisesti, tai ulkoisten muutosten rinnalla, voit lähteä liikkeelle työstämällä ajattelu- ja toimintatapojasi ja katsoa, mitä siitä seuraa. Voit pyrkiä muuttamaan esimerkiksi tapaa, jolla rajaat omaa työtäsi tai toimit työpaikalla suhteessa muihin ihmisiin. Voit tehdä palautumistasi tukevia muutoksia elämääsi ja ajankäyttöösi tai tarkastella laajemminkin suhdettasi työhösi. Muutosten tueksi voit halutessasi lukea (laadukasta) itseapukirjallisuutta tai kokeilla esimerkiksi työnohjausta tai psykoterapiaa.
Varaudu kuitenkin siihen, että kumpaa kautta ikinä lähdetkään tekemään muutosta, tuo muutos alkaa vähitellen vaikuttaa myös toiseen puoleen. Kun muutoksesi on lopulta tehty, olet todennäköisesti sekä hieman eri paikassa että hieman eri ihminen.