Moni meistä on taipuvainen asettamaan itselleen kovia vaatimuksia. Samalla tulemme helposti vaatineeksi liikaa myös suunnittelemaltamme uramuutokselta.
Liian kovat vaatimukset voivat olla yksi syy sille, miksi uramuutoshaaveita on niin vaikea muuttaa toiminnaksi. Löydät tästä kirjoituksesta kaksi tavallista tapaa, joilla omalta muutokseltaan saattaa tulla vaatineeksi liikaa.
Liiallinen vaatimus 1: ”Tyylipuhdas suoritus”
Yksi tavallisimmista liiallisista vaatimuksista on odotus siitä, että oman uramuutoksen pitäisi sujua tyylipuhtaasi: ilman harhailua, epävarmuutta tai ainakaan ulospäin näkyviä sotkuja:
En halua tuntea itseäni tyhmäksi tai epävarmaksi. Haluan, että minulla on homma koko ajan hallussa.
Jos teenkin jonkun virheen, en ainakaan halua, että entiset työkaverini / sukulaiseni / naapurini saavat tietää siitä.
Kun opettelen jotain uutta, haluan opetella ensin itsekseni ja tulla asian kanssa esille vasta, kun osaan jo.
Elämä on kuitenkin oikeasti sotkuista, ja muutoksen tekeminen vasta sotkuista onkin. Vaikka en tietenkään tarkoita, että sinun pitäisi lähteä mokailemaan tai sekoilemaan tarkoituksella, on hyvä tajuta, ettei mitään isoa elämänmuutosta ole todellisuudessa mahdollista hoitaa täysin tyylipuhtaasti. Tyylipuhtaita suorituksia on vain tarinoissa.
Jos haluat tehdä uramuutoksen, joudut hyväksymään sen, että saatat kokea itsesi ajoittain tyhmäksi, osaamattomaksi tai epävarmaksi. Saatat myös tehdä matkan varrella ”virheitä” (jopa sellaisia, joista ”kaikki” saavat tietää).
Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään huono asia. Päinvastoin: se voi olla todella vapauttavaa. Tyylipuhtaan suorituksen vaatimus ei jumita pelkästään uramuutoksia vaan monta muutakin asiaa elämässä. Kun siitä pystyy hieman hellittämään, elämä muuttuu monin tavoin rennommaksi.
Liiallinen vaatimus 2: ”Varmat valinnat”
Toinen erittäin tavallinen tapa vaatia muutokseltaan liikaa on vaatimus ehdottomasta varmuudesta:
Olen tehnyt jo niin monta väärää valintaa, etten halua tehdä enää yhtäkään. Jotta voin lähteä uuteen suuntaan, minun täytyy olla täysin varma, että se on oikea suunta.
Mitä jos en viihdy uudessa työssä ja päädyn vain ojasta allikkoon? Jos vaihtaminen onkin virhe, jota kadun jälkeenpäin? En halua ottaa riskiä.
En voi lähteä opiskelemaan uutta alaa, jos en voi olla varma, että alalta löytyy minulle töitä vielä 10 vuoden päästäkin enkä päädy työttömäksi.
Toive varmuudesta on ymmärrettävä. Muutokseen liittyy aina epävarmuutta, ja epävarmuus pelottaa. Kukapa haluaisi tehdä valintoja, joita saattaa joutua myöhemmin katumaan.
Joskus asiat näkee kuitenkin selkeämmin, kun ne kääntää hetkeksi päälaelleen: miltä varmuuden vaatimus näyttäisi, jos sen kääntäisi muutoksen sijasta paikalleen jäämiseen?
En halua tehdä enää yhtään virhettä. Jotta voin jatkaa nykyisessä työssäni, minun täytyy olla aivan varma siitä, että jatkaminen on oikea ratkaisu.
Entä jos uuvun nykyisessä työssäni lopullisesti ja päädyn pitkälle sairaslomalle? Jos nykyiseen jääminen onkin virhe, jota kadun jälkeenpäin? En halua ottaa riskiä.
En voi jatkaa nykyisellä alallani, jos en voi olla varma, että alalta löytyy minulle (minkä tahansa YT-prosessien tai rakennemuutosten jälkeenkin) töitä vielä 10 vuoden päästä enkä varmasti päädy työttömäksi.
Varmuuden vaatimus on kohtuuton, kohdistipa sen lähtemiseen tai jäämiseen. Vaikka on toki fiksua puntaroida valintojen mahdollisia seurauksia — myös riskejä — jo etukäteen, lopulta on vain pakko hyväksyä, ettei kaikkia asioita voi tietää ennalta. Ei minkään vaihtoehdon kohdalla.
(Sivuhuomio: On kuitenkin olemassa joitakin vääriä ratkaisuja, jotka voisi ehkä huomata vääriksi jo etukäteen. Lue lisää: Mistä voi tietää, että on mahdollisesti tekemässä työelämässään väärän ratkaisun?)
Lopuksi
Jos tunnistat, että sinulla on taipumusta vaatia itseltäsi (ja samalla muutokseltasi) liikaa, on mahdollista, että vaativuudesta hellittäminen on paitsi uramuutoksesi edellytys myös oleellinen osa itse muutosta.
Ensimmäinen askel on ylipäätään huomata, että on tullut asettaneeksi itselleen ja muutokselleen turhan kovia vaatimuksia. Toinen askel voi olla vaikkapa se, että otat työelämässäsi pienen ja epätäydellisen askeleen johonkin sinua juuri nyt kiinnostavaan suuntaan. Mikä tuo askel voisi sinulle olla?