Autan sinua saamaan organisaatiosi tai tiimisi asiantuntijoista enemmän irti.

Kuunteletko varmasti oikeita asiantuntijoita — näin erotat asiantuntijan ”asiantuntijoista”

Onko organisaatiossasi erehdytty kuuntelemaan asiantuntijoina henkilöitä, jotka eivät todellisuudessa olleet asiantuntijoita?

Todennäköisesti on.

Toisin kuin luulisi, oikeaa asiantuntemusta ei ole aina yksinkertaista tunnistaa. Tunnistamista kuitenkin helpottaa, kun tietää, millaisia asiantuntijoina esiintyviä ”asiantuntijoita” organisaatioissa tyypillisesti liikkuu.

Esittelen tässä kirjoituksessa kolme erilaista ei-asiantuntijaa — ja lopuksi yhden oikean asiantuntijan. Kerron myös, millaisissa tilanteissa ei-asiantuntijoiden ”asiantuntemukseen” on suurin riski haksahtaa, ja kenen asiantuntemusta yritykselle (vähänkään) tärkeissä asioissa kannattaa kuunnella.

Ei-asiantuntija #1: Populaaritiedon varassa toimiva ”asiantuntija”

Populaaritiedon kuluttaminen on suosittua. Moni tutustuu uusiin asiantuntemusaloihin mielellään tietokirjojen, lehtiartikkeleiden (ei ainoastaan ns. yleislehtien — myös moni erikoisjulkaisu on populaaritietoa) tai suurelle yleisölle tarkoitettujen asiantuntijaesitysten opastamana.

Tarjolla oleva populaaritieto on monella erikoisalalla varsin kattavaa. Tämä tuo toisinaan mukanaan ajatuksen, että jonkin alan popularisoituun tietoon perusteellisesti perehtynyt olisi kerännyt alalta oikeaa (vaikkakin ehkä rajallista) asiantuntemusta.

Vaikka populaaritieto olisi monipuolista, tai peräisin alan oikealta asiantuntijalta, se ei kuitenkaan ole asiantuntijan tietoa.

Populaaritieto on yksinkertaistettua: se sisältää vähän, jos lainkaan, tietoa siitä, mikä alalla on epäselvää tai kiistanalaista. Se oikoo mutkia ja tuottaa harhan, että asiat ovat selkeämpiä ja ristiriidattomampia kuin ne ovat.

Populaaritieto ei myöskään ole tietoa, joka auttaisi tuntijaansa ratkaisemaan yrityksen ongelmia asiantuntevalla tavalla. Populaaritietäjältä puuttuu paitsi asiantuntijan ymmärrys myös asiantuntijan osaaminen.

Populaaritietoon nojaavan ”asiantuntijan” käytännön ratkaisut ovatkin asiantuntijanäkökulmasta heppoisia, asiassaan tietämättömän ja kokemattoman tuottamia ratkaisuja. Siksi populaaritietäjä ei voi koskaan korvata oikeaa asiantuntijaa — ainakaan asioissa, joilla on yritykselle mitään merkitystä.

Miksi populaaritietäjään silti haksahdetaan?

Yksinkertaistuksia tarjoileva populaaritietäjä on helppo erottaa joukosta silloin, kun organisaatiosta löytyy alan oikeaa asiantuntemusta.

Populaaritiedon varassa toimivaan ”asiantuntijaan” onkin paljon suurempi riski haksahtaa silloin, kun aihepiiri on yritykselle uusi. Kun yritys esimerkiksi kehittää uudenlaista tuotetta tai liiketoimintaa ja tarvitsee sitä varten tietoa uusilta asiantuntemusaloilta. Tai kun koko toimiala on murroksessa ja alan yritykset kohtaavat uudenlaisia ongelmia, joiden ratkaisemiseen vanha asiantuntemus ei riitä.

Tällöin organisaatiolle uuden aiheen asiantuntijana voi mennä läpi populaaritiedon varassa toimiva konsultti — tai yhtä hyvin yrityksen oma työntekijä, joka on varsinaisen työnsä ohella tutustunut johonkin aiheeseen muita työntekijöitä perusteellisemmin (mutta populaaritietoon nojaten).

Haksahtamisen riskiä lisää usein se, että populaaritieto luo selkeydessään (valheellista) varmuutta oikeista ratkaisuista. Populaaritietoon nojaava ”asiantuntija” voi siksi olla hyvinkin vakuuttava. Hän saattaa myös itse uskoa asiaansa vakaasti.

Ei-asiantuntija #2: Asiantuntijatietoon tutustunut ”asiantuntija”

Asiantuntijatietoon tutustunut ”asiantuntija” ei perusta tietämystään pelkkään populaaritietoon. Hän on lisäksi perehtynyt ainakin jossain määrin, usein omatoimisesti, alan oikeille asiantuntijoille suunnattuun tietoon.

Hän on ehkä lukenut tieteellisiä artikkeleja tai osallistunut ulkopuolisena asiantuntijaseminaariin. Hän on kenties esittänyt kysymyksiä alan oikeille asiantuntijoille ja saanut kysymyksiinsä (popularisoimattomia) vastauksia.

Asiantuntijatietoon tutustunut ”asiantuntija” ymmärtääkin populaaritietäjää paremmin, etteivät asiat ole yksinkertaisia ja selkeitä. Hän on huomannut alan sisällä ristiriitaisuuksia tai erimielisyyksiä ja tajuaa asioiden monimutkaisuuden. Tässä mielessä hänen tietonsa ovat selvästi populaariasiantuntijaa parempia.

Asiantuntijatietoon tutustunut ”asiantuntija” ei kuitenkaan korvaa oikeaa asiantuntijaa sen kummemmin kuin populaaritietäjäkään.

Asiantuntijatietoon tutustuneen otos on helposti vinoutunut. Hän on lukenut joitakin artikkeleja tai kuullut joitakin asiantuntijoita, mutta ilman oikean asiantuntemuksen mukanaan tuomaa tietoa siitä, missä alan kannalta relevantein tai luotettavin keskustelu käydään. Omatoimisesti asioihin tutustuessaan hän on saattanut ymmärtää asioita väärin.

Asiantuntijatietoon tutustuneella ”asiantuntijalla” ei myöskään ole kykyä soveltaa tietojaan tavalla, joka tekisi hänen ratkaisuistaan asiantuntijan ratkaisuja. Häneltäkin puuttuu paitsi asiantuntijan tietopohja, myös asiantuntijan osaaminen.

Miksi asiantuntijatietoon tutustunutta erehdytään pitämään oikeana asiantuntijana?

Asiantuntijatietoon tutustuneeseen ”asiantuntijaan” haksahdetaan samoissa tilanteissa, ja osin samoista syistä, kuin populaaritietäjään: Kun organisaatiossa ei ole alan oikeita asiantuntijoita, heikompikin osaaminen voi mennä läpi asiantuntemuksena.

Joitakin erojakin kuitenkin on.

Monet ovat oppineet varomaan yksinkertaisia ja varmoja totuuksia tarjoilevia ”asiantuntijoita”, jollaisia pelkkään populaaritietoon nojaavat helposti ovat. Asiantuntijatietoon tutustunut ”asiantuntija” voi tällöin tuntua luotettavammalta.

Asiantuntijatietoon tutustunut osaa kenties käyttää alan ei-populaareja termejä, siteerata tutkimuksia, kertoa alan sisäisiä anekdootteja tai valistaa kiistanalaisuuksista. Hän saattaakin valistuneemmassa seurassa kuulostaa populaaritietäjää uskottavammalta.

Ei-asiantuntija #3: Asiantuntijoiden parissa liikkuva ”asiantuntija”

Kolmannen tyypin ei-asiantuntija eroaa merkittävästi kahdesta ensimmäisestä.

Asiantuntijoiden parissa liikkuva ”asiantuntija” ei ole ainoastaan tutustunut asiantuntemusalan tietoon (joko populaariin tai ei-populaariin). Hän on lisäksi viettänyt niin paljon aikaa alan oikeiden asiantuntijoiden joukossa, alan keskusteluihin ehkä itsekin osallistuen, että hänelle on kertynyt asiantuntemusta asiantuntemusalueen asioista keskustelemisessa.

Tämän tyypin ”asiantuntija” saattaa olla esimerkiksi asiantuntijaorganisaation projektipäällikkö, myyjä, asiantuntijoiden esimies tai jonkin toisen alan asiantuntija. Asiantuntijoiden parissa liikkuva ”asiantuntija” voi olla myös alan entinen (oikea) asiantuntija, jonka osaaminen on ruosteessa, mutta joka on edelleen mukana siellä missä tapahtuu.

Toisin kuin kahden ensimmäisen tyypin ei-asiantuntijoista, asiantuntijapiireissä liikkuvasta ”asiantuntijasta” voi olla organisaatiolle asiantuntemusmielessä aitoa hyötyä.

Parhaimmillaan hänen keskustelutason osaamistaan voi hyödyntää esimerkiksi tilanteissa, joissa asiantuntemusalan tietoa pitää jakaa yleisellä tasolla projektiryhmälle tai asiakkaille, eikä oikeaa asiantuntijaa ole saatavilla.

Oikeaa asiantuntijaa hänkään ei kuitenkaan korvaa. Vaikka hän voi osata keskustella asiantuntemusalan ongelmista parhaimmillaan lähes aidon asiantuntevasti, hän ei osaisi ratkaista niitä itse.

Ja viimein: Oikea asiantuntija

Oikean asiantuntijan asiantuntemus eroaa ”asiantuntijoiden” asiantuntemuksesta kahdella tavalla:

  1. Oikealla asiantuntijalla on kattavat ja syvälliset tiedot asiantuntemusalastaan
  2. Oikea asiantuntija osaa soveltaa tietojaan alansa ongelmien ratkaisemiseen

Erityisesti kakkoskohta on merkittävä. Pelkkä tieto tai kyky puhua asiasta vakuuttavasti eivät tee kenestäkään asiantuntijaa. Oikea asiantuntemus on aina paitsi tietämistä myös kykyä ratkaista ongelmia.

Oikea asiantuntemus syntyy siksi vain kokemuksen kautta. Vaikka se edellyttää yleensä (harvinaisia poikkeustapauksia lukuun ottamatta) myös asiantuntijatietoon perehtymistä ja asiantuntijoiden keskinäiseen keskusteluun osallistumista, pelkkä perehtyminen tai keskustelu ei tee kenestäkään asiantuntijaa. Vasta kokemus tekee.

Asiantuntija voi olla tietojensa ja taitojensa tasosta riippuen kokemattomampi (noviisi) tai kokeneempi (ekspertti). Tässä kategorisoinnissa noviisikin on kuitenkin oikea asiantuntija: hänellä on paitsi tietoa, myös ainakin jonkinlaista kykyä soveltaa tietojaan alansa ongelmien ratkaisemiseen selvästi ei-asiantuntijoita paremmin.

Ketä kannattaa kuunnella asiantuntijana?

Oikea asiantuntemus on siis paitsi tietoa, myös — ja ennen kaikkea — kykyä ratkaista ongelmia. Siksi on hyvä muistaa, että samastakin aihepiiristä löytyy useita erilaisia asiantuntijuuksia.

Joku osaa tuottaa alallaan uutta tieteellistä tietoa. Toinen osaa laatia strategioita, tehdä mallinnuksia tai soveltaa tietoa jonkin käytännöllisen ongelman ratkaisemiseksi. He kaikki ovat alansa asiantuntijoita, mutta heitä kaikkia ei välttämättä kannata kuunnella samoissa ongelmissa.

Yksinkertaisin mahdollinen neuvo oikean asiantuntemuksen erottamiseksi voisikin kuulua näin:

Kun haluat kuunnella organisaatiossasi oikeaa asiantuntijaa, älä hämäänny kuuntelemaan henkilöä, joka osaa (ainoastaan) kertoa asioista vakuuttavasti.

Kuuntele sen sijaan henkilöä, joka on ratkaissut juuri sellaisia ongelmia, joita yrität parhaillaan ratkaista.


Saattaisit olla kiinnostunut myös seuraavista:

PS. Nyt kun olet täällä... Liity postituslistalleni, niin saat uusimmat kirjoitukset ja muuta hyödyllistä tietoa suoraan sähköpostiisi kerran kuussa.

 

Loading