Harkitseko alanvaihtoa, mutta ajatus kaiken vanhan hukkaan heittämisestä arveluttaa?
Olet kartuttanut nykyisellä työurallasi osaamista ja verkostoja, mahdollisesti saavuttanut jonkinlaisen asemankin. Vaikka et enää viihdy työssäsi (tai jopa inhoat sitä), et haluaisi heittää tuota kaikkea hukkaan?
Seuraavassa kolme näkemystä hukkaan heittämisestä. Toivon, että ne auttavat sinua pohdinnoissasi.
1. Uponneiden kustannusten harha
Kuvitteellisen vangin kuvitteellinen monologi:
”Olen ollut täällä vankilassa nyt 10 vuotta. Täällä on tosi ankeaa, enkä viihdy täällä lainkaan, mutta vuosien varrella olen kuitenkin oppinut, miten täällä pärjää. Olen itse asiassa tullut täällä pärjäämisessä aika hyväksi, ja naapurisellien tyypitkin ihailevat minua. Vapautuisin pian, mutta en tiedä, kannattaako minun lähteä, koska silloin joutuisin heittämään kaiken täällä oppimani hukkaan! Olenkin miettinyt, että ehkä minun olisi sittenkin fiksuinta jäädä tänne, vaikka täällä onkin kamalaa.”
Olisiko järjeä? No niinpä :-)
(Kurkkaa myös Wikipediasta ”sunk cost fallacy”, jos se ei ole vielä tuttu.)
2. Jos haluaa elämäänsä uutta, on pakko luopua jostain
Lapsena ja ehkä vielä nuorena aikuisena voimme haalia elämäämme kaikenlaista uutta, mutta tietyn pisteen jälkeen (yleensä tämä hetki koittaa viimeistään varhaisessa keski-iässä) elämämme paletti alkaa olla täynnä tekemistä ja puuhaa. Omaan elämäänsä on sen jälkeen vaikea saada mitään merkittävää uutta, jos ei ole valmis samalla luopumaan jostain vanhasta.
Jos olet harrastanut kuviokelluntaa vuosien ajan viidesti viikossa ja haluaisitkin nyt opetella haitarinsoittoa, joudut luultavasti vähentämään kelluntaharjoituksia — ja samalla hyväksymään sen, että taitosi alkavat ajan myötä rapistua. Jos tätä rapistumista ja ”kaiken nähdyn vaivan hukkaan heittämistä” ei hyväksy, ainoa vaihtoehto lienee unohtaa haitarinsoitto ja jatkaa säännöllisiä kelluntaharjoituksia hamaan tappiin asti.
Sama juttu töiden kanssa. Kaikkea joskus tekemäänsä tai osaamaansa ei ole mahdollista roikottaa mukanaan ikuisesti, paitsi siinä tapauksessa, että tekee samoja töitä koko elämänsä. (Ja jos et viihdy kyseisissä töissä, niin miksi tekisit?)
Jostain luopuminen, vaikka siihen olisi joskus käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa, ei siksi ole luovuttamista. Se on normaalia elämää.
3. Mikään ei mene ikinä täysin hukkaan
Kun suuntaat työelämääsi uudelleen, jotkin yksittäiset vanhat taitosi voivat tosiaan ”mennä hukkaan” siinä mielessä, että käyttämättöminä ne alkavat vähitellen rapistua.
On silti aivan varmaa, että moni nykyinen taitosi on siirrettävissä uuteen — riippumatta siitä, missä olet nyt ja mihin olet menossa. Emme aloita koskaan nollasta, vaikka siltä voi hetkellisesti tuntua, ja moni työelämän tieto ja taito voi osoittautua hyödylliseksi yllättävissäkin paikoissa.
Yksittäisten tietojen ja taitojen lisäksi asiaa on mahdollista ajatella laajemminkin. Mikään kokemuksesi ei mene koskaan täysin hukkaan, sillä juuri kokemuksesi ovat tehneet sinusta sen ihmisen, joka tänä päivänä olet. Elämäsi merkittävät tapahtumat ja ympäristöt ovat edelleen tavalla tai toisella sinussa, vaikka alkaisitkin nyt tehdä jotain muuta.
Aikaa myöten myös tuo uusi ”jokin muu” ja sen myötä tulevat uudet kokemukset alkavat muovata sinua johonkin suuntaan. Mutta se on jo toisen tarinan aihe.