Autan sinua saamaan organisaatiosi tai tiimisi asiantuntijoista enemmän irti.

Mikä avuksi asiantuntijan liialliseen kriittisyyteen — osa 1: kriittisyys voi olla tiimissä muodostunut rooli

Asiantuntijat ovat usein kriittisiä. Tekniikan alalla asiantuntijan kriittisyyttä myös siedetään — ehkä odotetaankin.

Joskus tekninen asiantuntijakin on kuitenkin ympäristöönsä liian kriittinen. Hän löytää kaikesta vikaa, tyrmää ideat ja latistaa tunnelman. Vaikka kritiikki olisi sisällöltään perusteltuakin, joko sen määrä tai ilmaisutapa tekee siitä raskasta ja epärakentavaa.

Miten asiantuntijan liiallista kriittisyyttä saisi lievennettyä, tai ainakin suunnattua rakentavammin?

Ratkaisun avaimet ovat erilaiset riippuen siitä, mitä kriittisyyden taustalta löytyy. Tämä kirjoitus on osa kolmiosaista sarjaa, jossa käyn läpi liiallisen kriittisyyden taustalla mahdollisesti olevia tekijöitä. Kerron myös, mistä päästä ongelmaa on kussakin tapauksessa toimivinta lähteä ratkomaan.

Sarjan kaikki osat ovat:

Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi sitä mahdollisuutta, ettei liiallinen kriittisyys ei ole niinkään (tai pelkästään) asiantuntijan ominaisuus — vaan tiimissä syystä tai toisesta asiantuntijalle muodostunut rooli.

Liiallisen kriittisyyden taustalla voi olla asiantuntijalle tiimissä muodostunut kriitikon rooli

Ylikriittisyys (kuten monet muutkin asiat) pyritään usein selittämään henkilön pysyvillä ja henkilökohtaisilla ominaisuuksilla. Tämän selitysmallin mukaan henkilö on liian kriittinen, koska hän on persoonaltaan ja ajattelutavaltaan vahvasti kriittinen — ja sellaisena pysyy.

Todellisuudessa harva meistä on ominaisuuksiltaan niin äärimmäinen, että toimisimme ympäristöstä ja olosuhteista riippumatta aina samalla tavalla. Pikemminkin meissä on erilaisia puolia, jotka tulevat esille tai korostuvat eri tavoin tilanteesta ja seurasta riippuen. Pysyvämmissä porukoissa näistä korostumisista muodostuu helposti rooleja: henkilöltä aletaan odottaa tiettyä toimintaa, ja hän täyttää tiimin dynamiikassa tiettyä tehtävää.

Liiallisen kriittisyyden taustalla voikin olla asiantuntijalle tiimissä muodostunut kriitikon rooli.

Käyn seuraavassa läpi kolme tyypillistä tilannetta ylikorostuneen kriitikon roolin taustalla. Kategoriat eivät ole toisensa poissulkevia, vaan tilanteessa voi olla piirteitä useammasta.

Asiantuntija on voinut ottaa kriitikon roolin tietoisesti, jos kukaan muu tiimissä ei sitä ota

Asiantuntija on saattanut ottaa korostuneen kriitikon roolin tietoisesti. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos asiantuntija kokee, ettei kukaan muu tiimissä tuo asialle tärkeitä kriittisiä näkemyksiä esille joko lainkaan tai ainakaan riittävästi. Siksi hänen on tehtävä se.

Kriitikon roolin ottavalla asiantuntijalla saattaa esimerkiksi olla taustansa vuoksi erilainen katsantokanta asioihin. Hän huomaa siksi seikkoja, joita muut eivät huomaa. Muut tiimissä saattavat ylipäätään olla valmiimpia tai tottuneempia etenemään nopeammin. Tiimissä voi myös vallita ilmapiiri, jossa on sopivampaa tuoda esiin ratkaisuja kuin ongelmia, ja tiimin muut jäsenet ovat vastanneet paremmin tähän odotukseen.

Kun muut ovat valmiita etenemään ja yksi kritisoi ja jarruttaa, tilanne johtaa helposti molemminpuoliseen turhautumiseen. Ajan myötä tiimiin voi muodostua dynamiikka, jossa muiden tuskastuminen kriitikon kritiikkiin saa muut esittämään entistä vähemmän kriittisiä näkemyksiä. Muiden haluttomuus tunnistaa tai tunnustaa kriittisiä näkökulmia puolestaan saa kriitikon esittämään kritiikkinsä entistä painokkaammin. Näin kriitikon rooli helposti vahvistuu ja ylikorostuu.

Asiantuntijasta on voinut tulla kriittisten yhteinen äänitorvi

Asiantuntija saattaa päätyä liiallisen kriitikon rooliin myös tilanteessa, jossa hän ei ole pohjimmiltaan tiimin ainoa kriitikko: hän on vain ainoa, joka sanoo kriittiset näkemykset ääneen. Tiimissä on tällöin hiljainen kriittinen vähemmistö (tai joskus jopa enemmistö), jonka äänitorvena kriittinen asiantuntija toimii.

Muut eivät jostain syystä uskalla tai halua esittää kriittisiä näkemyksiään julkisesti. Hetken kuluttua muiden ei enää edes tarvitse, koska kaikki tietävät, että kriitikon roolin ottanut sanoo ikävät asiat muidenkin puolesta. Näin kriittisyys ja negatiivisuus henkilöityy kriitikkoon, vaikka pinnan alla kuplii laajemmin.

Vaikka muut eivät avaa suutaan julkisesti, he saattavat avautua pienemmissä porukoissa tai käytäväkeskusteluissa. He voivat olla kokouksessa hiljaa, mutta käydä kertomassa kriitikolle kokouksen jälkeen, että olivat tämän kanssa samaa mieltä. Kriitikko saa näin vahvistusta esittää kritiikkinsä entistä painokkaammin — hän tietää puhuvansa muidenkin puolesta kuin omastaan.

Asiantuntijasta on voinut tulla tiimissä epätoivottujen asioiden ”syntipukki”

Joskus liiallisessa kriittisyydessä ei ole kyse liiallisesta kriittisyydestä. Kyse voi olla myös siitä, ettei porukassa jostain syystä siedetä kriittisiä näkemyksiä. Tällöin jo varsin maltillinen määrä varsin asiallisesti esitettyä kritiikkiä voidaan tulkita liiallisena — ja kritiikin esittänyt henkilö hankalana.

Pahimmillaan tiimi voi pyrkiä ulkoistamaan kaiken ikävän johonkin muualle. Jos tunnelma on huono, hankkeet juuttuvat lähtötelineisiinsä tai tiimi ei saa sille mielestään kuuluvaa tunnustusta, asialle pyritään löytämään syntipukki. Tällöin tiimin omaa toimintaa ja sen mahdollisia ongelmia ei tarvitse käsitellä. Syntipukiksi voi kelvata myös tiimin oma jäsen, joka poikkeaa tai eroaa jotenkin toivotusta linjasta.

Tällaisen tiimin saattaa tunnistaa siitä, että ei-toivotuille asioille tai epäonnistumisille löytyy aina syy jostakin muualta. Kun jotain menee pieleen, vika on naapuriosastossa, firman johdossa tai kilpailijoiden toiminnassa — tai tiimin yksittäisissä, jostain syystä ”porukkaan sopeutumattomissa” henkilöissä.

Mikä avuksi, jos liiallisen kriittisyyden taustalla on tiimissä muodostunut rooli?

Jos kyseessä on tiimissä muodostunut rooli, avain tilanteen purkamiseen ei ole kriittisessä asiantuntijassa — vaan koko tiimissä.

Vakiintuneessa tiimissä roolit ovat usein vakiintuneita. Jo ennen kokousta voi arvata, kuka tulee sanomaan mitäkin. Asioista keskustellaan aina samalla tavalla, ja kukin esittää samat vuorosanat. Jotta tilanne voisi muuttua, vakiintunutta asetelmaa pitäisi päästä jotenkin sekoittamaan.

Mitä tiimi voisi tehdä eri tavalla? Mistä sellaisesta tiimi voisi keskustella, josta se ei ole ennen keskenään keskustellut? Tai miten vakiintuneesta aiheesta voisi keskustella tavalla, jolla siitä ei ole tällä porukalla aiemmin keskusteltu? Voisiko porukkaa jotenkin sekoittaa?

Kannattaa myös kokeilla asetelmaa, jossa kriittiset näkökulmat otetaan vahvemmin yhteiseen keskusteluun ilman, että kriitikon roolin saaneen tai ottaneen henkilön tarvitsee tuoda niitä esille. Kun kriittisten näkökulmien esille tulo ja käsittely eivät ole yhden henkilön varassa, kriitikon roolin ottanut voi keskittyä muuhunkin kuin kritiikkiin. Rooli ei ole syntynyt hetkessä eikä se todennäköisesti murru hetkessä, mutta jo sen, että kritiikki otetaan vakavasti ja sitä käsitellään vakavasti, pitäisi ajan myötä heikentää kriitikon tarvetta olla (pelkästään) kriittinen.

Mikäli tiimissä on paljon ”äänettömiä” jäseniä, joiden näkemykset tärkeistä asioista jäävät hämärän peittoon, myös tätä olisi hyvä pohtia. Onko tiimin kulttuurissa tai dynamiikassa jotakin sellaista, ettei näkemyksiä haluta tai uskalleta esittää? Ovatko jotkin mielipiteet esimerkiksi sallitumpia kuin toiset? Erilaisten näkemysten esille tulo yhteisessä keskustelussa, ei pelkästään käytävillä, voi olla yksi ratkaisun avain tilanteessa, jossa yksi henkilö on ryhtynyt äänitorveksi (todelliseksi tai kuvitelluksi) muidenkin puolesta.

Silloin kun liiallisen kriittisyyden taustalla on asiantuntijalle tiimissä muodostunut hovikriitikon rooli, ratkaisun avaimet löytyvät siis koko tiimin — ei vain kriittisen asiantuntijan — roolien muuttumisesta.


Saattaisit olla kiinnostunut myös seuraavista:

PS. Nyt kun olet täällä... Liity postituslistalleni, niin saat uusimmat kirjoitukset ja muuta hyödyllistä tietoa suoraan sähköpostiisi kerran kuussa.

 

Loading