Oletko uramuutosmatkasi alussa ja vasta hahmottelemassa omia unelmiasi? Tuoreet unelmat ovat ihania. Samalla ne ovat herkkiä, ja siksi ne on helppo lytätä.
Kerron tässä kirjoituksessa, miksi omat haaveet ja unelmat kannattaa pitää elossa silloinkin, kun ne eivät äkkiseltään tunnu realistisilta. Jos sinulla on siis tapana olla elämässäsi järkevä ja realistinen, tämä kirjoitus on sinua varten.
Miksi edes realistin ei kannata lytätä omia unelmiaan?
Monet meistä ovat taitavia lyttäämään omat unelmansa heti alkuunsa. Kun mieleemme tulee jokin edes etäisesti unelman tapainen, lähes välitön reaktiomme on: ”Äh, ei tämä ole realistista, koska…”
Omasta mielestämme olemme näin ajatellessamme järkeviä ja realistisia. Ja onhan se oikeastikin ihan mahdollista, että koko unelma on pelkkää haihattelua. Eikö se siis pitäisi altistaa kritiikille ja realismille, jotta tietäisi, onko siitä mihinkään?
Tuoreen unelman altistaminen raa’alle realismille on kuitenkin sama kuin jos lähtisi rakentamaan täysin uudenlaista rakennusta niin, että kyhäisi ensimmäisen nopean idean pohjalta äkkiä jonkun huteran virityksen (= oman unelman ensimmäinen hutera versio) ja kasaisi sitten sen päälle ison kuorman (= raaka realismi). Ja kun viritys sitten sortuisi, voisikin todeta: ”Joo, eihän se kestänyt, parempi hylätä koko idea.”
Näinhän me usein teemme lytätessämme omat haaveemme ja unelmamme heti alkuunsa.
Unelmat vaativat aina jalostamista
Todellisuudessa aivan kaikkia ideoita pitää ensin jalostaa — siis tutkia ja kehittää edelleen — ennen kuin voi tietää, onko niistä mihinkään. Myös unelmat vaativat jalostamista, jotta niistä voisi tulla toimivia. Järkevyys-realismissamme usein unohdamme, ettei unelman ensimmäisen version tarvitse olla toteuttamiskelpoinen. Aika harvoin minkään idean ensimmäinen versio on.
Pidä siis omat unelmasi elossa, jotta näet, mihin niistä on. Anna itsellesi mahdollisuus kehittää, parantaa ja vahvistaa niitä rauhassa. Älä altista niitä kovalle kritiikille — omasi tai muiden — ennen kuin ne ovat siihen valmiita. Vasta kun unelmaa on kehitellyt hyvän aikaa ja se alkaa tuntua jämerältä, on aika kokeilla, kestääkö se realismin painoa.
Joku (jos en ihan väärin muista, niin se oli ehkä Liisa Uusitalo-Arola?) on joskus sanonut, ettei ole olemassa niin hullua unelmaa, etteikö siinä olisi kuitenkin jotakin aivan toteuttamiskelpoista. Moni unelma kestääkin realismin aivan hyvin sopivasti muokattuna.
Ehkä sinunkin unelmasi?
ps. Jos sinulla ei ole yhtäkään työhön edes etäisesti liittyvää unelmaa, sekään ei haittaa. Lue aiempi kirjoitukseni: Unelmatyö vai unelmiin sopiva työ.