Millainen työ sopii introvertille? Toisenlainen näkökulma

Rasitutko työelämän sosiaalisista kontakteista ja kaipaat paljon omaa rauhaa? Pohditko, millainen työ sopisi parhaiten introvertille?

Jos olet googlaillut kysymystä, olet luultavasti törmännyt listoihin aloja ja ammatteja, joissa voi työskennellä minimaalisin ihmiskontaktein: kielenkääntäjä, yövartija, ja niin edelleen. Mutta ehkä nämä eivät ole sellaisia aloja tai ammatteja, joihin muutoin sovit tai joista olet kiinnostunut. Ja ainakin minusta nämä listat ovat hieman masentavia:

”Koska en jaksa rajatonta määrää sosiaalisuutta ja muita ihmisiä, olen tuomittu valitsemaan näistä harvoista töistä?”

Haluaisinkin tuoda tällä kirjoituksella pari uutta näkökulmaa siihen, millainen työ oikeasti sopii introvertille. Jos aihe kiinnostaa, jatka siis lukemista.

Millainen työ sopii introvertille?

Millainen ammatti tai ala sitten sopii introvertille? Ajattelen, että koko kysymys on väärä. Tai oikeastaan se on liian epämääräinen.

Melkein mikä tahansa ammatti tai ala voi sopia. Perustelen väitteeni seuraavassa viiden erilaisen näkökulman kautta. Kerron myös, miten voit introverttinä alkaa haarukoida juuri itsellesi sopivia töitä.

1. Introvertit ovat keskenään erilaisia

”Introverttiys” on introvertti-ekstrovertti-jatkumon (huom. jatkumon, ei kahden toisistaan erillisen luokan) toinen laita. Hieman käytetystä määritelmästä riippuen jatkumon introverttireunaan voi kuulua sen tyyppisiä ominaisuuksia kuin

  • yksin tai harvojen ihmisten seurassa viihtyvä
  • sosiaalisista kontakteista rasittuva
  • ei viihdy huomion keskipisteenä
  • ei halua johtaa
  • …ja niin edelleen.

Vaikka edellä mainitut ominaisuudet korreloivat väestötasolla, yksilötasolla ne voivat yhdistyä (tai olla yhdistymättä) miten vain. Vaikka olisit introvertti-ekstrovertti-jatkumon introverttireunalla, sinulla ei luultavasti ole kaikkia introverttiyteen liitettyjä ominaisuuksia, vaan voit olla joissakin ominaisuuksissa jatkumon keskellä tai jopa ekstroverttipuolella.

Joku introvertti voi rasittua suuresti ihmisten kanssa seurustelusta, mutta nauttia silti esiintymisestä. Toinen puolestaan voi haluta johtaa, vaikka ei halua tuoda itseään persoonana esille tai jakaa henkilökohtaisia asioitaan muiden kanssa. Tai ihan mitä vain. ”Introverteiksi” itsensä identifioivat ovat lopulta sekalainen joukko erilaisia ihmisiä, ja sen vuoksi ei ole mahdollista tai edes mielekästä yrittää laatia listaa tehtävistä, jotka sopivat (tai eivät sovi) kaikille itsensä introvertiksi mieltäville.

Kun etsit itsellesi sosiaalisesti vähemmän stressaavaa työtä, olennaista onkin aluksi tunnistaa, millaiset sosiaaliset tilanteet juuri sinua kuormittavat — ja millaiset eivät.

2. Harva on niin introvertti, ettei jaksaisi mitään sosiaalisia kontakteja

Sen lisäksi, että introvertit ovat keskenään erilaisia, harva on myöskään niin kovasti muiden seurasta rasittuva, ettei jaksaisi mitään sosiaalisia kontakteja. Kyse on useimmiten siitä, ettei jaksa tietynlaista seuraa tai tietynlaisia tilanteita.

Voi olla, ettet viihdy isoissa kokouksissa tai TYKY-päivien tiimiytymis-ryhmäytymis-sessioissa, mutta muutaman luotetun työkaverin seura tai pienemmän porukan asiapitoinen tilaisuus jostakin sinua aidosti kiinnostavasta aiheesta onkin ihan mukava. Tai ettet jaksa jatkuvia videopalavereja, mutta viestittely työpaikan Teams-kanavilla tai chatissa ei sinua juuri rasita. Työt ja työpaikat eroavat usein isostikin siinä, millaista sosiaalista kanssakäymistä niihin sisältyy tai niissä edellytetään.

Lisäksi pomon ja työkavereiden sosiaaliset mieltymykset vaikuttavat siihen, millaiseksi porukan sosiaaliset kuviot muodostuvat. Äänekkäiden, vilkkaiden ja sosiaalisesti aktiivisten ihmisten tiimissä on äänekästä, vilkasta ja aktiivista — jossain muualla voi olla rauhallisempaa.

Voisiko jopa omalta alaltasi löytyä omiin sosiaalisiin preferensseihisi paremmin sopiva työpaikka tai tiimi?

3. Halu erakoitua kumpuaa usein ylirasituksesta

Kun koemme jonkin asian liian kuormittavana, kyse on usein rasittumisen ja palautumisen suhteesta.

Yleensä kestämme monenlaista rasitusta, kunhan pääsemme palautumaan riittävästi. Jos taas emme pääse palautumaan, kuormittuneisuus kasvaa, ja samalla laskee myös toleranssi kaikille stressaaville asioille.

Olen huomannut, että usein halu löytää työ, jossa ”ei tarvitse tavata yhtään ketään”, kumpuaakin juuri ylirasituksesta. Jos olet kerryttänyt jo vuosia stressiä esimerkiksi avokonttorin kaaoksessa tai jatkuvissa kokouksissa, sinusta saattaa tuntua siltä, että ainoa vaihtoehto on toinen ääripää: ihmiskontaktien minimointi tai vielä mieluummin erakoituminen.

Mutta entä jos et olisi valmiiksi rasittunut? Millaisessa sosiaalisessa ympäristössä voisit silloin viihtyä? Useimmiten oikea kysymys ei olekaan ”missä työssä ei tarvitse tavata ketään”. Kysy itseltäsi sen sijaan:

Millaisten ihmisten seurassa viihdyn ja mitä teet heidän kanssaan mielelläni silloin, kun en ole jo valmiiksi rasittunut?

Millainen sosiaalisuus puolestaan rasittaa minua, miten parhaiten palaudun em. rasituksesta, ja kuinka paljon palautumisaikaa tarvitsen?

Vaikka rasittuisit sosiaalisista kontakteista, sinun ei tarvitse alkaa suunnitella yövartijan uraa (paitsi jos haluat). Voit todennäköisesti työskennellä uupumatta monessa muussakin työssä, kunhan huolehdit, että juuri sinua kuormittavat asiat ja mahdollisuus palautua ovat keskenään sopivassa balanssissa. (Sivuhuomio: tähän vaikuttaa myös se, miten vietät vapaa-aikaasi. Jotkut introvertit palautuvat työpaikan sosiaalisuudesta viettämällä vapaa-aikaa, johon kuuluu paljon yksinoloa.)

4. Työelämä ei ole kokonaisuudessaan aivan niin sosiaalista kuin joskus näyttää

On totta, että nykytyöelämä ”tiimihenkisyyden” ja ”hyvän tyypin” vaatimuksineen saattaa suosia sosiaalisista kontakteista nauttivia ja itseään reippaasti ilmaisevia ihmisiä.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus työelämästä.

Vaikka yksin nurkassa puurtaen tehtävät työt ovat epäilemättä vähentyneet, on edelleen paljon töitä, jotka vaativat itsenäistä ajattelua ja joissa monia asioita joutuu tekemään (tai saa tehdä!) pitkälti itsekseen. Jopa monet varsin sosiaalisilta vaikuttavat työt voivat sisältää paljon tällaisia elementtejä. Näköalaamme hämää tällöin se, että näemme näistä töistä yleensä ulospäin vain niiden sosiaalisen puolen.

Illuusiota työelämän ekstroverttiydestä lisää myös se, että moni työpaikalla sosiaalisesti aktiiviselta vaikuttava ihminen voi pohjimmiltaan olla varsin hyvin yksin viihtyvä. Voimme omaksua tietynlaisen työroolin esimerkiksi edistääksemme itsellemme tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, ja niin kauan kuin kuormitus ja palautuminen ovat tasapainossa, tällainen rooli ei välttämättä tunnu epämukavalta tai ahdistavalta.

Työelämässä on paljon tilaa ihmisille, jotka eivät ole pohjimmiltaan valtavan sosiaalisia vaan kaipaavat paljon omaa rauhaa. Heitä myös on hyvinkin erilaisissa tehtävissä. Sitä ei vain aina näe päällepäin.

5. Omaa työtään voi tuunata sopivammaksi — myös sosiaalisesti

Vaikka paljon on kiinni siitä, että löytää itselleen sopivan työn ja työpaikan, jotain voi tehdä työpaikkaa vaihtamattakin.

Työn tuunaaminen on ollut työpsykologiassa viime vuosina vuosittu käsite. Sillä tarkoitetaan oman työn ja työtehtävien sisällön muokkaamista itselle mahdollisimman hyvin sopivaksi (niissä rajoissa kuin organisaatio mahdollistaa ja sallii).

Itse ajattelen, että työtään voi tuunata myös sosiaalisesti. Moni työpaikalla sosiaalisesti kuormittava asia ei ole työn kannalta välttämätön, vaan pikemminkin yleinen tapa tai tottumus. Onko työpaikan pikkujouluihin tai virkistyspäiviin pakko osallistua? Onko messuille välttämätöntä lähteä (jos se ei kuulu kiinteästi omaan työnkuvaan)? Voisiko lounas- tai kahvitaukoja viettää yksin?

Moni pelkää, että työpaikan sosiaalisista kuvioista laistaminen tulkitaan epätiimihenkisyydeksi ja että siihen suhtaudutaan huonosti. Joskus näin voi tietysti ollakin. Jos työpaikkoja katselee yhtään tarkemmin, huomaa kuitenkin nopeasti, että melkein jokaisessa paikassa on erilaisia ihmisiä ja että erilaisilla ihmisillä on monissakin asioissa erilaisia toimintatapoja. Usein pelkäämme, että jos teemme itse jotain eri tavalla, meitä pidetään outoina tai aletaan hyljeksiä. Mutta tapahtuuko lopulta mitään merkittävää? Voisiko asiaa ainakin testata?

Omaa tiimihenkisyyttään voi osoittaa monella muullakin tavalla kuin osallistumalla jokaiseen sosiaaliseen rientoon — esimerkiksi olemalla muille ystävällinen ja kiva työkaveri. Ja vaikka joku voi alkuun kummastella erilaista toimintatapaa, ihmiset myös tottuvat kaikenlaisiin kummallisuuksiin: ”Se tekee aina noin, mutta se on kyllä silti ihan ok.” :-)

Sopivan työn ja työympäristön etsimisen lisäksi kannattaakin pyrkiä lisäämään rohkeuttaan tehdä valintoja, jotka tekevät työstä itselle sopivan.


Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä: