Mitä tehdä, jos yrityksesi asiantuntijat ovat joustamattomia änkyröitä?

Ovatko yrityksesi asiantuntijat joustamattomia? Suhtautuvatko he nahkeasti muiden ideoihin, ovat huonoja tekemään kompromisseja tai vastustavat kaikkia uutta?

Joustamattomuudelle on helppo lähteä etsimään syitä asiantuntijoiden henkilökohtaisista ominaisuuksista tai hankalasta persoonasta. Usein näin tehdäänkin. Nämä selitykset eivät kuitenkaan auta ratkaisemaan ongelmaa: Yrityksen mahdollisuudet vaikuttaa työntekijöiden henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ovat varsin olemattomat, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää tilanteen sietäminen.

Jos tilanteeseen haluaa vaikuttaa, syitä kannattaakin lähteä etsimään toisesta suunnasta: omasta organisaatiosta. Onko toimintamalleissamme tai kulttuurimme jotakin sellaista, joka itse asiassa tahattomasti kannustaa asiantuntijoita joustamattomuuteen?

Jos yrityksesi asiantuntijat ovat joustamattomia änkyröitä, aloita siis kysymällä organisaatiossasi tässä kirjoituksessa esitettävät kolme kysymystä. Ne saattavat auttaa löytämään joustamattomuudelle toisenkin selityksen — sellaisen, johon organisaatiosi on mahdollista vaikuttaa.

1. Onko varmuus ja vakuuttavuus paras (tai ainoa) keino saavuttaa ykkösasiantuntijan status yrityksessäsi tai tiimissäsi?

Mieti hetki organisaatiossasi parhaina pidettyjä asiantuntijoita. Millaisia he ovat?

Esittävätkö he näkemyksensä poikkeuksetta varmasti ja vakuuttavasti? Kuunnellaanko heitä ehkä juuri siksi?

Mikäli näin on, organisaatiosi ei ole yksin. Vakuuttavuudesta palkitseminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka.

Vaikka jokin määrä vakuuttavuutta on asiantuntijalle tarpeen (jotta kukaan kuuntelisi häntä), mahdollisimman suureen vakuuttavuuteen pyrkiminen heikentää asiantuntijan joustavuutta. Vakuuttavuutta eivät nimittäin lisää ainoastaan joustavuuden kannalta neutraalit asiat — kuten hyvät tiedot ja selkeä ulosanti — vaan myös haitallisemmat ominaisuudet — kuten varmuus ja johdonmukaisuus:

Asia ei ”luultavasti ole näin” vaan se ”on näin”.

Ja jos väitti jotain toissapäivänä, kannattaa olla johdonmukaisesti samaa mieltä myös tänään.

Moni organisaatio onkin asiantuntijoita vakuuttavuudesta palkitessaan tahattomasti ylläpitämässä kulttuuria, joka kannustaa asiantuntijoita varmojen, ehdottomien ja aina samanlaisena pysyvien näkemysten esittämiseen. Toisin sanoen joustamattomuuteen ja jääräpäisyyteen.

2. Pidetäänkö asiantuntijaa yrityksessäsi huonompana asiantuntija, jos hän ei joskus osaa tai tiedä?

Entä voiko asiantuntija organisaatiossasi avoimesti myöntää, ettei hän tiedä jotakin asiantuntemusalaansa kuuluvaa asiaa? Jos hän tekee näin, pidetäänkö häntä sen jälkeen hieman huonompana asiantuntijana?

Jos ajoittainen tietämättömyys ei ole neutraali asia vaan laskee asiantuntijan statusta, asiantuntijan kannattaa pyrkiä ylläpitämään kaikkitietävän imagoa. Asiantuntijan kannattaa tällöin joko teeskennellä tietävänsä silloinkin, kun hän ei oikeastaan tiedä, tai — mikä on yleensä helpompaa — hänen kannattaa vältellä aiheita ja asioita, joista hän ei tiedä riittävästi.

Kaikkitietävää esittävälle asiantuntijalle uudet asiat ja muutokset ovatkin uhka. Ne tarkoittaisivat asettumista hetkeksi oppijan rooliin. Kokeneelle asiantuntijalle tämä on aina vaikeaa, ja erityisen vaikeaa se on silloin, jos kaikkitietävyys on keino ylläpitää asiantuntijan statusta. Kaikkitietävyyden kulttuuri tekeekin asiantuntijoista muutosvastaisia.

(Olen kirjoittanut asiantuntijoiden kaikkitietävyyden kulttuurista myös aiemmin.)

3. Saako asiantuntija toisinaan erehtyä ilman, että se heikentää hänen asiantuntijan statustaan?

Asiantuntijuus on usein helpompi menettää kuin ansaita. Joissakin piireissä yksikin paha (julkinen) erehdys voi saada ihmiset kyseenalaistamaan asiantuntijan koko asiantuntemuksen.

Useimmat reaalimaailman ongelmat (erityisesti sellaiset, joissa asiantuntijoita tarvitaan) ovat kuitenkin monimutkaisia ja vaikeasti hallittavia. Paraskaan asiantuntija ei voi olla aina oikeassa.

Erehtymättömyyden tavoittelu onkin aina illuusion tavoittelua. Silti se on asiantuntijoilla tavallista — erityisesti silloin, jos asiantuntijan ympäristö pitää erehdyksen tehnyttä asiantuntijaa huonompana kuin erehtymätöntä.

Erehtymättömyyden illuusioon pyrkiminen lisää toisaalta varovaisuutta ja varmistelua sekä selkeiden kannanottojen ja uusien asioiden välttelyä (jotta virheitä ei syntyisi). Toisaalta — silloin kun jotain on mennyt väittämään — se lisää omien kerran lausuttujen näkökulmien jääräpäistä puolustamista. Toisin sanoen joustamattomuutta ja änkyröintiä, muodossa tai toisessa.

Änkyröinnin syy ei (välttämättä) ole asiantuntijan hankalassa persoonassa

Olemme sosiaalisia olentoja. Vaikka myös henkilökohtaisilla ominaisuuksillamme on väliä, toimintaamme ohjaa pitkälle se, mitä muut meiltä odottavat ja millaisen kuvan haluamme itsestämme muille (ja samalla itsellemme) antaa.

Asiantuntijoille sanattomasti asetetut vakuuttavuuden, kaikkitietävyyden tai erehtymättömyyden odotukset ovat niin yleisiä, ettei niitä useinkaan edes huomaa. Ne ohjaavat asiantuntijoita varmuuden ja kaikkitietävyyden esittämiseen sekä uusien ja erilaisten näkemysten torjumiseen.

Asiantuntija haluaa olla muiden silmissä arvostettu, pätevä ja osaava. Jos toivoisit organisaatiosi asiantuntijoiden — sekä nykyisten että vielä kasvamassa olevien — olevan nykyistä joustavampia, kannattaakin pohtia, mitkä ovat pätevyyden ja osaavuuden ääneen lausumattomat kriteerit organisaatiossasi.

Ja erityisesti: kannustavatko nämä kriteerit asiantuntijoitasi muiden kuuntelemiseen, avoimeen keskusteluun, uuden opetteluun ja tarvittaessa omien näkemysten muuttamiseen — vai joustamattomuuteen ja änkyröintiin.


Kaipaatko apua tekniikan alan organisaatiosi asiantuntijoiden tai asiantuntijakulttuurin kehittämiseen? Ota yhteyttä: anna@aspelund.fi tai 040-6545044.


Saattaisit olla kiinnostunut myös seuraavista: