Jos haaveilet uramuutoksesta tai olet parhaillaan tekemässä sellaista, olet varmasti lukenut uramuutostarinoita.
Tarinoissa muutos on suunniteltu — tai ainakin hallittu. Muutospohdinnat ovat syvällistä puntarointia elämän suurten kysymysten äärellä. Pettymykset ovat ohimeneviä, ja niistä noustaan uusin suunnitelmin. Epäonnistumiset ovat toimineet ponnahduslautana jollekin vielä paremmalle (eli paljastuneet myöhemmin onnekkaiksi sattumiksi).
Tarinoihin verrattuna oma muutos alkaakin helposti tuntua hirveältä rämpimiseltä: Miksi minun muutokseni on näin vaikea? Miksi muiden muutokset sujuvat niin paljon paremmin ja tyylikkäämmin?
Älä kuitenkaan anna tarinoiden lannistaa tai masentaa. Eivät muiden muutokset oikeasti suju yhtään sen tyylikkäämmin :-)
Uramuutostarinat eivät koskaan ole koko totuus muutoksista
Oikeastaan mitään merkittävää muutosta elämässä (tai itsessään) ei ole mahdollista hoitaa sulavasti ja hallitusti. Muutos ei vain toimi niin.
Kun pintaa vähän raaputtaa, isoihin muutoksiin sisältyy käytännössä aina harhailua, virheitä, epävarmuutta ja sotkuisia hetkiä. Joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta aika usein enemmän. Nuo kohdat vain puuttuvat jälkikäteen kerrotuista tarinoista, ja siihen on ainakin kaksi syytä.
Kukapa ensinnäkään haluaisi muistella aitoja epäonnistumisiaan ja virhevalintojaan — tai varsinkaan kuuluttaa niitä julkisesti koko maailmalle. Tarinat ovat aina enemmän tai vähemmän valikoitu versio kaikesta siitä, mitä muutos oikeasti sisälsi. Jos kompuroinneista ylipäätään kerrotaan, niistä esitellään kohdat, joista löytyi myöhemmin kultareunus.
Mutta myös: Kuten elämässä yleensäkin, myös muutosprosessissa moni asia saa aidosti merkityksensä vasta jälkeenpäin — sitten kun tietää, mihin kaikki lopulta johti. Tarinan ”punainen lanka” on harvoin ollut olemassa silloin, kun muutosta vielä tehtiin. Tuo punainen lanka on generoitu jälkeenpäin, ja sen mukana tarinaan on valikoitu ne osat, jotka sopivat sen kanssa yhteen. Siksi vaihe, joka tuntui hirveältä sotkulta itse muutoksen aikana, voikin näyttää loogiselta ja siistiltä jälkikäteen.
Sama tulee tapahtumaan myös sinun tarinallesi. Työelämäni valintoihin liittyvät tuskailusi ja räpiköintisi ovat kenties tällä hetkellä vain tuskailuja ja räpiköintejä. Ne saavat merkityksensä vasta myöhemmin, kun tiedät, mihin muutoksesi on sinut vienyt. (Eikä tämä tarkoita sitä, että kaikille käänteille pitäisi myöhemmin löytää — tai edes löytyisi — jokin merkitys. Kaikissa muutoksissa on myös vaiheita, joille on vaikea keksiä edes jälkikäteen mitään merkitystä. Ne ovat vain… elämää.)
Muutostarinoita voi oppia lukemaan
Kun on itse käynyt läpi ison muutoksen tai kuullut riittävän monta sensuroimatonta versioita muiden ihmisten muutoksista, myös julkisesti kerrottuja muutostarinoita alkaa kuunnella uudella tavalla.
Tarinoissa on nimittäin usein kohtia, joissa jokin pitkähkö ajanjakso kuitataan nopealla maininnalla. Siis esimerkiksi tähän tapaan:
”Pohdin ensin pitkään… Mutta sitten päätin… [tarina lähtee vauhtiin]”
”Kokeilin siinä välissä myös paria muuta työpaikkaa, mutta ne eivät kuitenkaan olleet minun juttuni. Sitten löysin…”
Mitä kaikkea tuohon pohdintavaiheeseen on voinut sisältyä? Monen monta tuskaista aamuyötä pimeässä peiton alla? Avautumisia kaikille ystäville ja tuttaville, jotka vielä jaksoivat kuunnella? Itseruoskintaa ”kun en vaan keksi” tai ”kun en vaan uskalla”?
Entä miltä epäonnistuneet työpaikkakokeilut ovat tuntuneet silloin, kun tilanne on vielä ollut päällä? Mitä kaikkia tunteita on joutunut käymään läpi, jotta on uskaltanut yrittää taas uudestaan? Kuinka monta kertaa on ajatellut, ettei omasta muutoksesta tule varmasti mitään? Ettei se suju ollenkaan niin tyylikkäästi kuin tarinoissa?
Oleellista ei tietenkään ole tietää, mitä kaikkea muiden ihmisten muutostarinoihin on sisältynyt. Ei sitä voi eikä sitä tarvitsekaan tietää. Oleellista on ymmärtää, että muutoksissa on melkein aina myös muita vaiheita kuin ne, joihin tarinat keskittyvät.
Lopuksi
Jos oma muutoksesi tuntuu tarinoiden muutoksiin verrattuna onnettomalta rämpimiseltä, niin älä turhaan masennu tai lannistu. Merkittävän muutoksen tekeminen on aina vaikeaa, ja rämpiminen kuuluu prosessiin.
Tarinoita ei vaan yleensä kerrota niin.